Lehdistä lainattua
Koulukiusaaminen tapahtuu nykyään suurilta osin tekniikkaa apuna käyttäen.
Lapset ja nuoret herjaavat toisiaan internetin chattipalstoilla tai lähettävät kännyköillään ilkeitä viestejä.
Suurimpana ongelmana ovat netissä julkaistut, salaa otetut kännykkäkuvat. Internetissä kuvan kohde voi joutua herjaavien viestien kohteeksi. Lisäksi vanhemmat osaavat harvoin puuttua uusiin kiusaamismuotoihin.
Ilkeät viestit tulevat perille kännykän tai internetin välityksellä. Jos lapsi tai nuori ei ole itse joutunut ilkeilyn kohteeksi, hänen lähipiirissään joku todennäköisesti on.
Viestit sisältävät usein haukkumista tai irvailuja.
Otollisia kiusaamispaikkoja ovat esimerkiksi nettipelisivut tai keskustelupalstat.
Kamerakännyköillä otetaan kuva salaa
Lapset ja nuoret ottavat myös aktiivisesti kuvia kamerakännyköillään. Silloin kun kuva ei jää vain kännykään, voidaan sillä saada pahaakin aikaan.
- Esimerkiksi se, että ollaan salaa otettu kuva jostain kaverista ja sitten se ollaan julkaistu internetsivustolla. Sen jälkeen sivustolla on syntynyt kiusaamista tai kuvat on siirretty toisiin yhteyksiin tai muuta tällaista, se on ihan koulukiusaamisen yksi muoto, kertoo suunnittelija Riitta Kauppinen Pelastakaa Lapset Ry:sta.
Omia kuvia laitetaan nettiin nykyään ihan vapaaehtoisestikin. Asiantuntijat eivät pidä tätä pahana, mutta ovat erityisen huolestuneita siitä, että lasten ja nuorten vanhemmat eivät tiedä, missä lapsen kuvat ovat. Toisaalta kotona ei myöskään osata asioista kysyä.
Koulussa uudet kiusaamisen muodot ovat tiedossa, mutta vain murto-osa tapauksista tulee opettajien tietoon. Kouluissa muistutetaan kuitenkin asiaan liittyvistä pelisäännöistä.
- Kyllä me kerromme oppilaille siitä, ettei kuvia saa luvatta julkaista ja ihan tästä laillisestakin puolesta. Toisaalta nämä asiat ovat nykyään nuorisopoliisin listalla, kertoo Haagan peruskoulun rehtori Jarmo Salmela.
Opetusministeriössä on parhaillaan tekeillä valtakunnallinen kouluhyvinvointiohjelma. Tosin nuoret sormiparit ovat yleensä askeleen muita edellä.
Lehti:
Koulutytön hakkaaminen ei ollut koulukiusaamista
Maanantai 14.12.2009 klo 08.58
Viikissä pahoinpidelty 14-vuotias tyttö hakattiin kateuden takia, kertovat tytön kaverit Helsingin Sanomille.
Tyttö hakattiin Viikin kirkon lähellä sijaitsevalla parkkipaikalla. (EERO LIESIMAA)
Helsingin Viikin Latokartanossa kahdesti hakatuksi joutunut kahdeksasluokkalainen koulutyttö ei ole koulukiusattu, kertoo Helsingin Sanomat.
14-vuotias tyttö on joutunut koulukiusaajien uhriksi pahimmalla mahdollisella tavalla. Hänet hakattiin kahdesti. Toisella pahoinpitelykerralla paikalla oli useita nuoria, jotka seurasivat sivusta väkivaltaa. Arvioiden mukaan sivustaseuraajia oli jopa 40.
Kiusaajat uhkailivat oppilasta kaksi viikkoa aiemmin. Sen jälkeen he seurasivat tyttöä kotiin, pahoinpitelivät hänet ja sotkivat hänen kotinsa.
Toissa viikon perjantai-iltana tyttö sai Viikin kirkon läheisellä parkkipaikalla nyrkistä naamaan. Molemmista tapauksista on tehty rikosilmoitus.
Helsingin Sanomat tapasi hakatuksi joutuneen tytön. Hänen kaverinsa korostavat lehdessä, ettei kyse ole koulukiusaamisesta.
Laajat artikkelit · Lehti 02/2006 (27.01.2006)
Vuonna 1989 koulukiusattu poika ampui Raumalla kaksi luokkakaveriaan. Pian tapauksen jälkeen koulukiusaaminen nousi esiin julkisessa keskustelussa, kampanjoissa ja opettajankoulutustenlaitosten opinto-ohjelmissa. Onko mikään muuttunut?
24. päivä tammikuuta vuonna 1989 raumalainen Jussi päätti, ettei häntä enää kiusattaisi koulussa. Seuraavana aamuna hän pakkasi reppuunsa kaksi pistoolia, joita hänen isänsä käytti ampumaharrastuksessaan, ja lähti kouluun.
Kahdeksannen luokan äidinkielen tunti alkoi kahdeksalta. Oppilaat pulisivat keskenään, kun opettaja kirjoitti poissaolijan nimeä päiväkirjaansa.
Jussi otti toisen aseen laukustaan ja tähtäsi sillä lähellä istuvaa poikaa päähän. Kuului kilahdus, kun ase löi tyhjää. Jussi painoi toisen kerran liipaisinta. Nyt pamahti.
Opettaja nosti katseensa päiväkirjasta ja näki oppilaan makaavan verisenä lattialla. Hänen mielessään syttyi vain yksi ajatus: oli saatava nopeasti apua. Opettaja syöksyi pois luokasta.
Kun muut oppilaat pyrkivät paniikissa ulos, Jussi ampui kohti peremmällä luokassa olevaa poikaa. Poika väisti ja luoti meni täpärästi ohi.
Viimeinen laukaus osui luokan takaosassa ollutta kolmatta poikaa päähän. Jussi poistui viimeisten pakenijoiden joukossa käytävään.
Suomessa koulukiusaaminen ei ole muuta maailmaa yleisempää. Kiusaamistilastoissa olemme keskivaiheilla.
Ala-asteella joka kymmenettä tyttöä ja poikaa kiusataan. Yläasteella kiusattuja on vähemmän, mutta uhrit ovat useimmin poikia.
Kiusaamisen tavoissa on eroja. Pojat tönivät ja haukkuvat, tytöt kiusaavat epäsuoremmin, kuten jättämällä kiusatun joukon ulkopuolelle tai puhumalla pahaa selän takana.
Kiusaaminen tapahtuu tyypillisesti ryhmässä. Kiusattujen ja kiusaajien lisäksi ryhmiin kuuluu myös kiusaajien apureita, vieressä naurajia, ulkopuolisiksi jättäytyviä ja uhrien puolustajia. Kun kiusaaminen jatkuu pitkään, kiusatusta tulee koko ryhmän uhri.
Usein kiusaamista selitetään sillä, että kiusaaja peittää teoillaan huonoa itsetuntoaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Kiusaajille on tyypillistä keskimääräistä parempi itsetunto, mutta usein tähän liittyy suuri itsekorostuksen ja vallan tarve. Kiusaaminen on heille keino olla esillä. Yksi keino ehkäistä kiusaamista olisikin tarjota kiusaajille mahdollisuuksia tuoda itseään esiin myönteisillä tavoilla.
Kiusatuille on tyypillistä ahdistuneisuus, hiljaisuus ja huono itsetunto. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan saatu selville, ovatko kiusatut alun perin epävarmoja itsestään vai ovatko nämä ominaisuudet kiusaamisen seurausta.
Poikauhrit ovat usein muita ikäisiään fyysisesti heikompia.
Vaikka huono itsetunto ei välttämättä johda kiusaamiseen, kiusaaminen alentaa itsetuntoa. Kiusaaminen voi myös aiheuttaa hankaluuksia myöhemmissä ihmissuhteissa. Tähän vaikuttaa kuitenkin paljon se, onko uhrilla kiusaamisesta huolimatta myös muita ystäviä.
Kun poliisi saapui Raumanmerenyläasteelle kello 8.15, Jussi oli paennut koulun takaovesta
Poliisi kutsui etsintöihin avukseen lähiseutujen poliiseja, puolustusvoimat,rajavartiolaitoksen helikopterin ja merivartioston. Paikallisradiossaluettiin Jussin tuntomerkkejä.
Kello 11.10 toinen ammutuista pojista kuoli Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.
Sillä aikaa Jussi juoksi metsässä ohi peltotilkkujen ja autiotalojen.Aurinko paistoi. Vaikka lunta oli vähän, Jussi alkoi väsyä. Hän levähteli välillä ja hylkäsi mukanaan kuljettamansa makuupussin ja repun.
Neljän jälkeen iltapäivällä koirapartio sai Jussin kiinni Eurajoelta useiden kilometrien päästä Rauman keskustasta. Muutamia tunteja myöhemmin myös toinen ammutuista kuoli sairaalassa.
Kuulusteluissa Jussi kertoo tekonsa motiiviksi ala-asteelta asti jatkuneen kiusaamisen.
Koulukiusaamista on tapahtunut aina, mutta Suomessa ilmiö nousi voimakkaasti julkiseen keskusteluun 90-luvun taitteessa. Koulukiusaamista Turun yliopistossa tutkineen professori Christina Salmivallin mukaan on vaikea sanoa, mikä keskustelun juuri tuolloin sytytti. Yhtenä mahdollisena syynä hän pitää vuonna 1993 perustettua Kiusattujen tuki -yhdistystä, joka toi ongelmaa näkyvästi esiin julkisuudessa.
Yhdistys järjesti tukiryhmiä ja leirejä kiusatuille sekä julkaisi Koulurauhaa-lehteä. Kiusattujen tuki on sittemmin lopettanut toimintansa.
“Keskustelu vaikutti siten, että ilmiö tuli yleiseen tietoisuuteen. Esimerkiksi monet keski-ikäiset ihmiset tajusivat, että se mitä heille oli aikanaan tapahtunut, oli koulukiusaamista ja että he eivät olleet ainoita tai jotenkin poikkeavia”, Salmivalli sanoo.
Monissa järjestöissäkin havahduttiin kehittämään erilaisia koulukiusaamisen ehkäisyyn tähtääviä ohjelmia. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto käynnisti 90-luvun alussa vuosittaisen koulurauhan julistamisen perinteen.
Ensimmäinen oikeustuomio koulukiusaamisesta annettiin vuonna 1999. Huittisten kaupunki tuomittiin maksamaan koulukiusatulle naiselle 72 500 markkaa korvauksia. Perusteena oli se, että kaupunki laiminlöi velvollisuutensa, kun se ei puuttunut naiseen kohdistuneeseen kiusaamiseen. Kaupunki valitti päätöksestä korkeimpaan oikeuteen asti, mutta tuomiota ei muutettu.
Vaikka koulukiusaamisesta käyty keskustelu on havahduttanut monet opettajat hakemaan asiaa koskevaa koulutusta, keskustelussa on Salmivallin mukaan ollut myös huonoja puolia. Monet opettajat ovat kokeneet, että heitä on syyllistetty.
“Kun olen tavannut opettajia, jotkut ovat sanoneet olevansa kyllästyneitä koko keskusteluun”, Salmivalli sanoo.
Jussin kiinniottamisen jälkeen koulu oli ymmällään. Miksi juuri Jussi? Hänhän oli aina ollut niin kiltti, hiljainen ja hyvä koulussa. Perheessäkään ei ollut ongelmia.
Opettajat ja rehtori eivät myöntäneet julkisesti, että kiusaamista olisi havaittu. Oppilaat kertoivat kuulusteluissa, ettei Jussia kiusattu ainakaan sen enempää kuin muitakaan. Tönimistä, nimittelyä ja naamanpesua joutuivat kokemaan toisetkin oppilaat.
Tapaus käynnisti silti laajan julkisen väittelyn koulukiusaamisesta. Keskusteluohjelmiin haettiin asiantuntijoita ja yleisönosastoissa vaadittiin opetushallitukselta toimia.
Jussista ei kuultu enää mitään. Hän ei alaikäisenä joutunut rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan, vaan jatkosta vastasivat lastensuojeluviranomaiset.
Kiusaaminen ei ole vähentynyt kouluissa 90-luvun jälkeen. Kukaan ei ole tutkinut, mitä keinoja kiusaamisen ehkäisyssä ja lopettamisessa todella nykyisin käytetään kouluissa.
Koulukiusaamisen ehkäisyyn ja ongelmien ratkaisuun on olemassa monia suosituksia. Keskeistä monissa niistä on ajatus, että luokassa useimmat lapsista ovat mukana kiusaamisessa, vaikka eivät olisikaan aktiivisesti uhrin kimpussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös yritykset ratkaista ongelmaa kohdistuvat koko ryhmään.
Usein helppona keinona pidetty uhrin siirtäminen toiselle luokalle ei toimi. Kiusaamisella on vahva taipumus jatkua myös uudessa luokassa.
Opettajien koulutuksessa koulukiusaaminen on uusi asia. Kasvatuspsykologian professori Helena Rasku-Puttonen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta sanoo, että kiusaamiseen liittyvät teemat tulivat heidän laitoksellaan opinto-ohjelmaan 1980-luvun lopussa kenties ensimmäisenä Suomessa. Jyväskylässä kiusaamista käsitellään monien eri kurssien yhteydessä sekä toisinaan opinnäytetöissä.
“Jos opiskelijoilta kysyisi, moni olisi varmasti sitä mieltä, ettei kiusaamista käsitellä tarpeeksi. Tähän koulutukseen liittyy niin monia asioita ja haasteita, etteivät opiskelijat tule täällä valmiiksi.”
Toistakymmentä vuotta kiusattujen asioita hoitanut Sirkka-Liisa Lamminkoski pitää uutena huolestuttavana ilmiönä sitä, miten kiusaamisesta kärsiville määrätään rauhoittavia lääkkeitä.
“Se on selvästi lisääntynyt viime vuosina.”
Lamminkoski pyörittää Kiusattujen tuki ry:stä aikoinaan irtaantunutta Irti työpaikkaväkivallasta ry:tä. Kiusattujen tuki ry:n lopetettua toimintansa yhä useampi koululainen tai vanhempi on ottanut yhteyttä Lamminkoskeen. Käytännössä Lamminkosken työ tarkoittaa lähinnä sitä, että hän on uhrin ja tämän vanhempien tukena, kun kiusaustapausta selvitetään koulun kanssa.
Koulukiusauksen hankalimpana muotona Lamminkoski pitää sitä, kun opettaja on kiusaaja, sillä silloin koko luokka lähtee helposti kiusaamiseen mukaan. Salmivallin mukaan opettajan harjoittamaa kiusaamista ei ole Suomessa tutkittu toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.
Huolestuttavinta hänestä on kuitenkin se, miten kaikesta keskustelusta huolimatta koko ongelma halutaan monesti kieltää. Hän on törmännyt kouluihin, jotka eivät halua kuulla koko asiasta.
“Kun olen tarjoutunut puhujaksi ilmaiseksi, koulusta on vastattu, ettei heillä kiusata oppilaita.”
Maria Mustranta
kuvat Aino-Maija Metsola
Artikkelin lähteenä on käytetty Christina Salmivallin teosta Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä ja Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Iltalehden ja Satakunnan Kansan artikkeleita. Jussin nimi on muutettu.
perjantai, huhtikuu 17, 2009
Missä on kiusaajan oikeusturva?
Koulukiusaamista tapahtuu valitettavan usein. Yksittäinen riita tai sanaharkka ei kuitenkaan ole kiusaamista. Jos häirintä on jatkuvaa tai suunnitelmallista ja kohdistuu aina samoihin henkilöihin, voidaan puhua koulukiusaamisesta. Kenenkään ei pitäisi joutua koulukiusaamisen kohteeksi. Pitkään jatkuvan kiusaaminen aiheuttaa vakavia jopa itsetuhoisia ongelmia ja harvan lapsen itsentunto kestää niitä kolhuja joita koulukiusaaminen tuo tullessaan. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja antoisaan koulupäivään.
Vanhemmilla ja erityisesti opettajilla on tärkeä velvollisuus puuttua tapahtumiin ja estää kiusaaminen. Myös ennaltaehkäisevä työ koulussa ja kotona on erityisen tärkeää. Monissa kouluissa on erilliset suunnitelmat ja ohjelmat kiusaamistapausten ennaltaehkäisemiseen ja käsittelyyn. Kuulostaako hyvältä? Valitettavasti monin paikoin kiusaamisen selvittelyssä ja itse selvittelyprosessiin liittyvässä salailussa on menty liian pitkälle. Myös kiusaajalla tai kiusaajaksi väitetyllä on oikeuksia.
Joissakin kouluissa on yleistymässä toimintamalli, jossa käytännössä kuka tahansa lapsi voi syyttää anonyymisti ketä tahansa kiusaamisesta. Kiusaajaksi syytetyt lapset otetaan erityisopettajan, kuraattorin tai rehtorin kanssa keskusteluun. Lapset määrätään kirjoittamaan alle “sopimus”, jossa he lupaavat olla enää kiusaamatta. Asiaa käsitellään kuin kyseiset lapset olisivat varmasti syyllisiä. Syyllisyyden arviointi perustuu monesti ainoastaan muiden kertomukseen ei näyttöön. Vanhemmille asia kerrotaan faktana. Kun vanhemmat kysyvät ketä heidän lapsensa on kiusannut, miten ja kuka asian on nähnyt tai miten asia on opettajien toimesta todennettu, seuraakin yllätys. Opettajat eivät kerro. Heidän mielestään lapsella jota on kiusattu tai lapsilla jotka ovat todistaneet kiusaamisen tapahtuneen on oikeus anonymiteettiin. Nämä tiedot eivät kuulu syytetylle lapselle tai heidän vanhemmilleen. Käytännössä menettelyllä viedään syytetyiltä lapsilta mahdollisuus puolustautua. Tilannetta voisi verrata aikuisten maailmaan jossa henkilö pidätetään ilman että hänelle kerrotaan mistä häntä syytetään, kuka syyttää ja mitä hänen väitetään tehneen. Tilanteessa on paha puolustaa itseään kun ei ole tiedossa miltä pitäisi puolustautua.
“Huomasin että tyttärellä oli jotain pielessä. Hän ei enää innokkaana lähtenyt kouluun ja itseasiassa väitti monina aamuina olemattomia vatsakipuja. Yritin keskustella asiasta, mutta en saanut tapahtumaan mitään selkoa. Viikon kuluttua kotiin tuli kirje koulun kuraattorilta. Hänen mukaansa tyttäreni luokalla esiintyi kiusaamista ja niiden lasten kanssa jotka on tunnistettu kiusaajiksi on tehty kirjallinen sopimus jossa he lupaavat olla kiusaamatta. Samalla asiasta on keskusteltu useaan otteeseen lasten kanssa, lähinnä siitä mitä kiusaaminen on ja mikä muista lapsista voi tuntua kiusaamiselta. Olin hämmästynyt, en olisi halunut uskoa tätä tyttärestäni, koska niin moneen kertaan asiasta on puhuttu kotonakin, ihan yleiselläkin tasolla. Keskustelin kuitenkin asiasta heti samana iltana lapseni kanssa. Hän kiisti itkuisena jyrkästi koskaan kiusanneensa ketään. Hän kertoi että eränä päivänä oli erityisopettaja tullut luokkaan ja ottanut hänet keskusteluun toiseen huoneeseen ja muutaman hänen kaverinsa. Erityisope oli kertonut että heidät oli nimetty mahdollisiksi kiusaajiksi ja asiasta pitäisi keskustella. Viikkoa myöhemmin lapset olivat joutuneet allekirjoittamana sopimuksen jossa lupaavat että he eivät enää kiusaa. Tyttäreni ei omien sanojensa mukaan tiennyt ketä hänen väitettiin kiusanneen. Hän kertoi ettei ole tehnyt mitään, mutta sillä ei ollut vaikutusta asiaan. Hänen oli pakko kirjoittaa sopimus jossa lupaa että ei jatka kiusaamista. Tuntui kyllä aika uskomattomalta. Soitin suoraan erityisopettajalle. Hän kertoi että tilanne oli luokassa se, että yksi lapsi on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Sekä tämä lapsi, että kaksi hänen kaveriaan ovat kertoneet tyttäreni ja hänen kavereiden olevan kiusaajia. Kysyin erityisopettajalta, miten on mahdollista että tytärtäni syytetään kiusaamisesta, eikä hänelle edes kerrota ketä hänen väitetään kiusanneen, miten ja milloin. Erityisopettaja kertoi tämän olevan normaali menettely. Näin suojellaan kiusattua ja niitä lapsia jotka ovat olleet paikalla ja kertoneet asiasta. Kerroin että tyttäreni väittää kivenkovaan, että hän ei ole ketään kiusannut ja on kovin hämmentynyt ja ahdistunut siitä että häntä syytetään jostain mitä hän ei ole tehnyt ja pistetään allekirjoittamaan ja lupaamaan paperilla olla tekemättä sellaista mitä hän ei koskaan ole tehnyt. Kysyin erityisopettajalta suoraan, kuka tämä kiusattu lapsi on. Erityisopettaja kieltäytyi kertomasta ja sanoi vielä että asia osataan kyllä hoitaa täällä koulussa. Kerroin oman mielipiteeni. Ei ketään voi noin vain syyttää kiusaamisesta. Loppujen lopuks viikkojen kuluttua selvisikin että tyttär ei ole kiusannut ketään, hän on vain ollut paikalla kun toista lasta on kiusattu, joten samalla tullut itse sitten leimatuksi kiusaajaksi. Opettajat myönsivät asian olevan näin, mutta samaan hengenvetoon vielä totestivat että lapseni on ollut kuitenkin mukana, vaikka ei suoranaisesti ole osallistunut kiusaamiseen, koska on ollut paikalla eikä ole tehnyt mitään. Siis, ihan uskomatonta. On aika paljon vaadittu lapselta että hänen pitäisi mennä riitoihin väliin, kun eivät sitä tee aikuisetkaan.” (Helsinkiläisen koululaisen vanhemman kirje)
Jokaisella lapsella on oikeus käydä turvallisesti koulua, siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Aina kuitenkin pitäisi muistaa että päämäärä tai tarkoitus, olivat ne kuinka jaloja tahansa, eivät voi pyhittää keinoja. Lapset näkevät monet tilanteet huomattavan eritavoin kuin aikuinen. Lähellä seissyt lapsi voi tuntua toisesta kiusaajalta pelkästään sen takia että hän on ollut paikalla. Tosaalta, lapsi voi myös pelätä kiusaajaa ja valita syylliseksi helpomman kohteen. Tilanteet pitää pyrkiä ratkaisemaan niin että “pahaa oloa” ja ahdistusta ei siirretä lisäksi myös syyttömien niskaan. Yhteistyö luokan kaikkien vanhempien kanssa on erityisen tärkeää jotta myös kotia välittyisi viesti luokan tapahtumista. Jos opettajat päättävät kohdistaa toimenpiteitä lapseen niistä on aina kerrottava viipymättä vanhemmille, jotta vältytään tilanteilta ettei kotona tiedetä mikä lapsella on hätänä. Lapsethan näistä asioista eivät yleensä puhu. Poikkeava elämäntilanne näkyy käyttäytymisessä.
Onko sivusta katsova lapsi sitten syyllinen kiusaamiseen? Ei ole. Lapsi toki saattaa myötävaikuttaa kiusaamistapahtumaan olemalla paikalla, koska monesti yleisö saattaa vain pönkittää lisää kiusaajan itsetuntoa ja pahentaa tilannetta. Syylliseksi katsojaa ei voi kuitenkaan sanoa. Sitä lapset perässä mitä aikuiset edellä. Aikuisten maailmassa harva menee puuttumaan kinasteluihin ja tappeluihin vaikka kuinka olisi nähtävissä että toinen osapuoli on alakynnessä. Aikuiselta väliinmenoa voi jo vaatia sekä edellyttää, mutta ei pieneltä lapselta.
Vaikka pienet lapset eivät olekaan oikeustoimikelpoisia, on heillä kuitenkin oikeus asioidensa rehelliseen ja avoimeen käsittelyyn. Tuntuu suorastaan kestämättömältä kiristykseltä, että yhteiskunnan heikompiosaista, joka ei pysty muutoinkaan puolustautumaan opettajan auktoriteetin edessä, voidaan syyttää tahallisesta teosta ilman että hänelle annetaan mahdollisuutta puolustautua, salaamalla asian käsittelyyn ja tekoon liittyvät oleelliset tiedot. Lapsille pitäisi pystyä osoittamaan jo pienestä pitäen oikeaa roolimallia ja arvomaailmaa aikuistumisesta ja aikuistumiseen liittyvistä vastuista ja velvollisuuksista. Uskallan väittää että monelle lapselle on kiusatuksi tulemista vastaava kokemus joutua kirjoittamaan omalla nimellään “sopimus” jossa lupaa olla kiusaamatta, siis tekemättä jotain mihin ei ole edes syyllistynyt.
Lähettänyt oikeusjakohtuus.blogspot.com
